Yötarinoita
"Sodasta olikin ehtinyt vierähtää kolmekymmentä vuotta. Elämä jatkui, riippumatta siitä mitä juoksuhaudan mudassa mietittiin ja uskottiin. Ehkä se oli se öinen rukous, ehkä kyltymätön sisu - tässä sitä silti ollaan, perkele vieköön, rantasaunan verannalla vanhat ukot." Näin jyrisi kesäyöhön Alik. Zacharias Ranta, rantasaunan rakentaja, kestien isäntä, viinapaukun takaa vierailleen. Vieraat olivat tavallisia miehiä hekin, mutta tässä seurassa elämää suurempia. Veriveljiä, taistelutovereita. Jalkaväkirykmentin 42 toinen pataljoona. Tai tarkemmin, he neljä jotka siitä vielä ovat kertomassa. Ranta itse, työläisperheen ainoa lapsi Tampereelta, niin verenpunaisesta perheestä kuin olla ja voi. Isänsä kasvaa kanttarellia ja korsia jossainpäin poukkoilevaa ja pahansuopaa Kalevankangasta. Itsekin sitä kangasta tarponeena miettii, putoaako omena lopulta koskaan kovinkaan kauas. Sodan jälkeen ollut suutarina ja (ei virallisiin kirjoihin) välistä sitä viinaakin troka...